Helsinki-Seuran esitys Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Lapinlahden sairaala-alueen suojeleminen rakennusperintölain nojalla

Helsinki-Seura ry esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Helsingin Lapinlahden entisen mielisairaalan, nykyisen Lapinlahden sairaalapuiston ja maisemakokonaisuuden suojelemista rakennusperinnön suojelusta annetun lain (498/2010) nojalla ja kohteen asettamista vaarantamiskieltoon päätöksen valmistelun ajaksi. Todetaan, että rakennukset on suojeltu vuonna 1994 rakennussuojelulailla. Puisto on oleellinen osa tätä rakennettua kulttuurihistoriallista ympäristöä. Puisto lisää rakennusten historiallista arvoa sekä mahdollistaa alueen kulttuuriperinnön merkityksen ymmärtämistä ja tulkintaa.

ESITYKSEN TEKIJÄ

Helsinki-Seura ry on vuonna 1934 perustettu yhdistys, jonka tavoitteisiin kuuluu Helsingin kaupunkikulttuurin vaaliminen. Sääntöjensä mukaan seura vaalii historiallisia muistoja Helsingissä.

SUOJELUESITYKSEN KOHDE

Helsingin 20. Länsisataman kaupunginosassa sijaitseva noin kahdeksan hehtaarin sairaalapuisto rakennuksineen on Helsingin kaupungin omistuksessa. Sairaalatoiminta loppui vuonna 2008, jonka jälkeen kaupunki jätti rakennukset käytännössä tyhjilleen. Vuoden 2016 alussa Lapinlahden Lähde Oy ja Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo solmivat kaupungin kanssa väliaikaisen vuokrasopimuksen, joka mahdollisti nykyisen toiminnan aloittamista. Pääosa rakennuksista ja koko puisto ovat nykyisin avoimia kaikille. Alueen toiminta kumpuaa Lapinlahden aikaisemmasta toiminnasta ja on osa kulttuurihistoriallista jatkumoa.

Tämän esityksen lähtökohtana on eri alojen kulttuuriperinnön asiantuntijoiden puoltama näkemys, että puisto rakennuksineen on kansallisesti arvokas, ainutlaatuinen ja erityissuojelua vaativa kokonaisuus. Se tulisi historiansa ja nykykäyttönsä vuoksi nähdä säilytettävänä Helsingin kaupunkikuvaa ja -kulttuuria rikastuttavana suojelukohteena.

KOHTEEN KUVAUS JA HISTORIA

C. L. Engelin suunnittelema sairaala valmistui vuonna 1841 ja sen ympärille suunniteltiin sairaalatoimintoja tukeva promenadipuisto ajan maisemapuistoihanteiden mukaisesti. Puistorakentaminen alkoi heti sairaalan valmistuttua, ja kohta puistoalue kattoi koko silloisen Lapinniemen. Karuun kalliomaastoon rakennettiin upea puistokokonaisuus ylilääkäri Fahlanderin (1841–65) ja ylilääkäri Saelanin (1865–1904) aikana. Alueen nykyiset maisemanmuodot ovat pääosin silloin tehtyjen maantäyttötöiden tulosta.

Avoimien niittyjen, puuryhmien, metsiköiden ja avokallioiden muodostama kokonaisuus loi puistoon vaihtelevia maisematiloja ja näkymiä, jotka polkuverkosto toi vain sairaala-alueella asuvien ulottuville. Luonnonkasvillisuutta täydennettiin taitavasti harvinaisilla jalopuuistutuksilla. Puiston keskiosassa oli ylilääkärin puutarha, josta erityisesti Saelanin aikana tuli kaupungin kasvitieteellinen harvinaisuus. Puisto ei ollut pelkästään silmän iloksi, vaan sillä oli hoidollinen merkitys. Rannikolle tyypillisen luonnonmaiseman, hoidetun puiston, hyötypuutarhan ja kukkatarhojen kokonaisuuden uskottiin tukevan sairaalapotilaiden tervehtymistä. Se oli perusteluna myös sille, että potilaat osallistuivat puiston perustamis- ja kunnostustöiden tekemiseen. Lapinlahden kokonaisuus rakennettiinkin aikakauden käsitysten mukaisesti tervehtymistä ja hyvinvointia edistäväksi sairaalaympäristöksi.

Aikoinaan kauas kaupungin ulkopuolelle rakennettu Lapinlahden sairaala-alue kiinnittyy nykyisin saumattomasti kaupunkiin. Alun perin 17,5 hehtaarin laajuisesta puistosta on jäljellä enää runsas kolmannes, noin kahdeksan hehtaaria. Monia puiston osia on osoitettu muuhun maankäyttöön. Viimeisimmät puiston luonteeseen merkittävästi vaikuttaneet muutokset ovat Ilmarisen toimistorakennus, kevyen liikenteen järjestelyt alueen etelä- ja kaakkoisreunaa pitkin ja Länsiväylän korottaminen puiston kohdalla.

Vuodesta 1841 alueella yhtäjatkoisesti jatkunut sairaalatoiminta on turvannut osittain paikan kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen, minkä myös Museovirasto on todennut lausunnossaan vuonna 1986. Vaikka puiston alkuperäisestä pinta-alasta on menetetty yli puolet, on puisto ydinosiltaan säilynyt pitkään jatkuneen sairaalatoiminnan ansiosta alkuperäisessä muodossa ja viime vuosien hyvän hoidon ja tehtyjen kunnostusten avulla palannut lähes entiseen loistoonsa.

KULTTUURIHISTORIALLINEN MERKITYS JA NYKYARVOT

Valtakunnallisesti arvokas Lapinlahden sairaala-alue liittyy vanhojen hautausmaiden, merenlahtien ja Hietaniemen rantojen muodostamaan kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkirakenteellisesti merkittävään viheraluekokonaisuuteen, Helsingin ’Läntiseen vihersormeen’. Engelin suunnittelema sairaala on Suomen vanhin ja Euroopankin mittapuulla vanhimpiin kuuluva psykiatrinen hoitolaitos. Sairaalaa ympäröivä puisto puutarhoineen on keskeinen osa psykiatrisen potilashoidon historiaa ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää sairaalaympäristöä. Alueen arvoa lisää rakennusten ja niiden lähiympäristön säilyneisyys alkuperäisessä asussaan. Puistosta löytyy myös sairaalan toimintaan kuuluvien, sittemmin purettujen rakennusten, kuten kappelin ja sikalan, perustuksia. Alueen historiaa pidetään elävänä mm. mielenterveyttä tukevalla toiminnalla ja säännöllisillä opaskierroksilla.

Lapinlahden sairaalapuiston vanhimmat kerrostumat ovat 1800-luvulta, ja se on siten yksi Helsingin vanhimmista puistoista. Puisto on lajissaan harvinainen, sillä tämän aikakauden rakennuksia ja niihin kiinteästi liittyviä, meren rannalla sijaitsevia puistoalueita ei Helsingissä ole säilynyt.

Lapinlahdessa luonnon biodiversiteetti on poikkeuksellisen monipuolinen. Puiston kasvillisuus- ja luontoarvoista on tehty erillisiä selvityksiä. Uudenmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä puistosta on todettu mahdollisesti Suomen laajin mukulakirvelikasvusto ja harvinainen uhanalainen kirvelilattakoi (Depressaria chaerophylli). Monimuotoisuuden myötä myös puiston lintupopulaatio on merkittävä.

Puiston virkistysarvot liittyvät sen sijaintiin, vivahteikkaisiin maisematiloihin, vaikuttavaan merellisyyteen ja viehättäviin näkymiin. Puukujanteet, vanha puusto, säilyneet puistosommitelmat ja rakennusten harmoninen sijoittuminen maastoon tekevät alueesta erityisen elvyttävän ja elämyksellisen. Uusi toiminta on muovannut alun perin suljetun sairaalaympäristön kaikille avoimeksi mielen hyvinvoinnin keskukseksi, Lapinlahden Lähteeksi. Puisto on nykyisin tärkeä virkistäytymispaikka lähikaupunginosien (Jätkäsaari, Ruoholahti, Kamppi, Töölö) asukkaille. Lähes päivittäin myös alueen koulut ja päiväkodit käyttävät puistoa retkikohteenaan, samoin partiolaiset. Puistossa järjestetään kaikille avointa maksutonta toimintaa kuten linturetkiä, melontaa ja palstaviljelyä. Helsingin kaupunki on myöntänyt kolmivuotisen avustuksen kaupunkiluontokeskuksen perustamiseksi Lapinlahteen keväällä 2019. Puiston elvyttävyys kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistäjänä on tärkeä suojeluperuste. Lapinlahden sairaalapuistoa on myös esitetty osaksi kansallista kaupunkipuistoverkostoa.

Helsingin kaupunginvaltuusto teki yksimielisen päätöksen selvittää kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin. Kansallinen kaupunkipuisto sisältyy hyväksyttyyn kaupunkistrategiaan ja taloussuunnitelmaan 2019–2022.

AIEMMAT ESITYKSET JA LAUSUNNOT

Perustaen päätöksensä kaupunginhallituksen lausuntoihin Uudenmaan lääninhallitus hylkäsi Pro Lapinlahti ry:n vuonna 1988 tekemän suojeluesityksen puiston osalta esittämällä, että puistoalueen suojeleminen asemakaavalla luo kokonaisuuden kannalta paremmat edellytykset harkitun ratkaisun saavuttamiseen8. Vuonna 1999 Pro Lapinlahti ry esitti uudelleen sairaalan puistoalueen suojelua rakennussuojelulain nojalla. Lausunnossaan Uudenmaan ympäristökeskukselle Museovirasto puolsi esitystä toteamalla, että suojelu nimenomaan rakennussuojelulain nojalla, ei asemakaavalla, on perusteltua ja vastaa Museoviraston kantaa asiassa. Museovirasto toteaa mm.

“Rakennuksia koskevan suojelupäätöksen jälkeen [1994] Ruoholahden alue on olennaisesti muuttunut. Nokian [nykyinen Ilmarinen] uudisrakennus pysäköintialueineen ja kulkuteineen muodostaa rakentamisen äärimmäisen mahdollisen rajan Lapinlahden ja hautausmaiden suuntaan; alueen maisema- ja kulttuurihistorialliset arvot eivät kestä lisärakentamista. Kaupungin puistoaluetta koskevat ratkaisut on kuitenkin tekemättä. … Lapinlahden puiston alue on yhä tarkoituksenmukainen suojelukokonaisuus mutta supistunut niin paljon, että enempi kajoaminen puistoon on saatava loppumaan.”

Vuonna 2006 Uudenmaan ympäristökeskus pyysi Museovirastolta ajan tasalla olevaa lausuntoa Lapinlahden sairaalapuiston suojeluesityksestä, jonka Pro Lapinlahti ry oli tehnyt vuonna 1999. Museovirasto toteaa lausunnossaan, että edellisen lausunnon antamisen jälkeen puistosta on laadittu Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston toimeksiannosta useita lisäselvityksiä, jotka osoittavat ja korostavat puiston kulttuurihistoriallista arvoa. Lausunnon viimeinen kappale ei anna tilaa väärinkäsityksille:

“Lapinlahden alue ja sairaalan rakennukset ovat monien muutospaineiden alaisina. Aiemman suojelupäätöksen täydentäminen myös puistoa koskevalla suojelupäätöksellä on Museoviraston käsityksen mukaan aiempaakin perustellumpaa. Puiston suojelu rakennussuojelulailla antaa mahdollisuuden vaalia ja kehittää aluetta yhtenä kokonaisuutena. Suojelupäätös varmistaisi sen, että alueen maankäytön suunnittelulla ja hoidolla on riittävän selkeät ja kattavat, alueen kulttuurihistoriallisiin arvoihin perustuvat reunaehdot ja tavoitteet.”

Näiden kolmen, kolmelle vuosikymmenelle ulottuvilla Museoviraston puistoalueen suojelemista puoltavien lausuntojen valossa on perusteltua, että alue tulee suojella rakennusperintölain nojalla.

NYKYINEN KAAVA- JA SUOJELUTILANNE

Sairaala-alueen rakennukset ja ympäröivä puisto kuuluvat Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon (RKY 2009). Alueella on voimassa vuonna 2012 vahvistettu rakennusten ja puiston arvot tunnistava ja alueen kehittämistä ohjaava asemakaava. Sairaalapuisto on määritelty historialliseen sairaalakokonaisuuteen liittyväksi historiallisesti, puistokulttuurin, maisemakuvan ja kasvillisuuden kannalta arvokkaaksi julkiseksi puistoksi (VP/s). Asemakaavan pohjaksi laadittiin ympäristöhistoriallinen selvitys ja määriteltiin puiston arvoja vaalivat kunnostusperiaatteet. Asemakaavassa on yleisenä määräyksenä, että puistoalueella sijaitseviin rakennuksiin voidaan sijoittaa alueen alkuperäistä sairaalakäyttöä vastaavia tai terapiatyötä palvelevia sosiaali- ja terveysalan toimintoja ja näihin liittyviä tuetun asumisen muotoja. Rakennuksiin saa lisäksi sijoittaa yleisölle avoimia kahviloita ja muita julkisia tiloja rakennusten historialliseen luonteeseen sopivalla tavalla.

Ympäristöministeriön vuonna 2006 vahvistamassa Uudenmaan maakuntakaavassa Lapinlahden sairaala-alueen puisto on merkitty kulttuurihistorian ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristöjen ominaispiirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen.

Helsingin voimassa olevassa yleiskaavassa Länsiväylän reuna, johon liittyy myös Lapinlahden sairaala-alue, on esitetty kantakaupunkitoimintojen alueeksi. Sen sijaan viereiset hautausmaat ja ranta-alueet on osoitettu osaksi viheraluerakennetta. Yleiskaavassa puiston eteläreunaan on merkitty varaus mahdolliselle maanalaiselle kokoojakadulle ja kevyen liikenteen yhteydelle Länsibaanalle. Nämä varaukset sijoittuvat osittain Lapinlahden sairaalapuiston alueelle.

Lapinlahden vanha sairaalarakennus, Venetsia-rakennus, Omenapuutalo, huoltorakennuksen itäinen saunasiipi, jääkellari ja Terapiatalo on suojeltu rakennussuojelulailla vuonna 1994. Suojelupäätöksen mukaan rakennusten sisätiloihin voi tehdä vähäisiä muutoksia vain Museoviraston myöntämien poikkeuslupien nojalla. Nykyinen rakennussuojelulain mukainen suojelu ei kuitenkaan riitä ottamaan huomioon sitä, että rakennukset ovat osa maisemakokonaisuutta, josta ei voi tuhota osia aiheuttamatta vahinkoa jäljelle jäävien osien arvolle ja merkitykselle.

SUOJELUN TARVE

Puiston ja koko sairaalaympäristön suojeleminen rakennusperintölain mukaan on tullut ajankohtaiseksi, sillä sekä Lapinlahden rakennukset että puisto ovat muutospaineen alla. Vaikka Lapinlahden arvot on monella tasolla tunnustettu, ei puiston säilymistä tällä hetkellä turvata pysyvästi. Vuonna 2012 laadittua asemakaavaa on tarkoitus muuttaa, ts. asemakaavallinen suojelu ei ole osoittautunut riittäväksi alueen arvojen vaalimiseksi. Kaupungin tavoitteena on myydä Lapinlahden rakennukset, mahdollistaa lisärakentaminen puistoon ja säilyttää kaupungin hallinnassa vain jäljelle jäävä alue julkisena puistona.

Kaupunki järjestää lähinnä rakentajille ja rahoittajille suunnatun nk. ideakilpailun sairaala-alueen kehittämiseksi. Kilpailuohjelman mukaan lisärakentaminen puiston eteläreunaan on mahdollista. Kilpailun päätyttyä kaupunki solmii sopimuksen voittaneen kilpailijan kanssa ja laatii asemakaavamuutoksen tämän pohjalta. Kaupunkiympäristölautakunta on hyväksynyt kilpailuohjelman ja asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteet syksyllä 2018. Kaupunkilaisten ja osallisten mahdollisuus vaikuttaa alueen kehittämiseen, rakentamisen määrään ja rajautumiseen puistoon on poikkeuksellisesti ensimmäisen kerran mahdollista vasta jo voittaneen kilpailuehdotukseen perustuvan asemakaavan muutosehdotuksen valmistelun yhteydessä.

Uhkana on, että lisärakentaminen puistossa työntyy pitkälle sairaalarakennuksen läheisyyteen ja historiallisen puiston merkittäviä osia jäisi uuden rakentamisen alle. Puistoa ei kilpailuohjelmassa haluta nähdä rakennuksiin kiinteästi liittyvänä kokonaisuutena, vaan altistaa puisto merkittäville muutoksille uudella asemakaavalla. Vanhojen suojeltujen rakennusten käyttötarkoitus uhkaa muuttua. Yksityiset korttelialueet pysäköinti- ja huoltotiloineen veisivät osan puistoa. Lisärakentamisen myötä kunnallistekniikan uudistaminen edellyttää maankaivuuta puistossa. Puiston kokoon tai sen maisemakuvaan vaikuttavia muutoksia onkin mahdoton tehdä puiston arvoihin kajoamatta.

Suojeltuun puistoon kohdistavissa muutoshankkeessa tulee nähdä, ettei suojelussa ole kyse yksinomaan puiston pinta-alan, vaan sen erityisarvojen suojelemisesta. Puiston suojeluarvo tulee ymmärtää kokonaisuutena, joka nivoutuu ympäröiviin rakennuksiin, lähiseudun rakennettuun kulttuuriympäristöön ja luontoon.

Lähestyttäessä rakennustaiteellisesti arvokasta Engelin suunnittelemaa rakennusta Lapinlahdentietä pitkin vierailijaa tulee ottaa vastaan puisto, ei uudisrakennus. Historiallinen rakennus tarvitsee ympärilleen puoliavoimen, merellisen puistovyöhykkeen ja historiallinen puisto taas tarvitsee ympärilleen kehyksikseen vahvan puustoisen vyöhykkeen. Kaupunkirakenteen tiivistyminen kasvattaa Lapinlahden puiston merkitystä viherkeitaana. Leppäsuon, Ruoholahden ja Jätkäsaaren tiiviin rakentumisen myötä Lapinlahden puistokokonaisuuden suhteellinen arvo on kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan merkittävästi.

Kulttuuriperinnön asiantuntijoiden lausuntojen mukaan sairaalan ympäristö on puistoalueena merkittävä, eikä lisärakentamista suositella. Alueen käyttöä tulisi sen sijaan suunnitella nykyistä rakennuskantaa ja puistoaluetta huomioiden. Laatimamme esitys perustuukin vaatimukselle, että puiston ja sen välittömän ympäristön maankäyttöä suunnitellessa puiston arvot tunnustetaan ja sen rooli helsinkiläisille ja vierailijoille tärkeänä virkistysalueena turvataan.

ESITYS

Lapinlahden aluekokonaisuus tulee suojella kansallisesti merkittävänä ainutlaatuisena kulttuurihistoriallisena kohteena rakennusperintölailla. Lapinlahti on rakennettuna alueena rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 3 §:n mukainen suojelukohde, jolla on rakennusryhmineen, rakennuksineen, rakennelmineen ja istuttamalla muodostettuine alueineen merkitystä henkilöhistorian, rakennustaiteen, erityisten ympäristöarvojen, puutarha- ja puistoarvojen sekä kohteen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien kannalta.

Rakennusperintölain mukainen suojelun tulisi noudattaa nykyisen asemakaavan mukaisia periaatteita ja kohdentaa aluerajaus asemakaavan mukaiselle alueelle.

(lähetetty 27.5.2019)